Viimeinen päivä ajateltiin viettää Narvikin rinteissä. Tänään on otettava hyppykuvia, missä Jäämeri näkyy taustalla. Aamupalalla syötiin kunnolla, että rinteissä jaksaa päivän riehua.

Aamupalalla

Kati jäi mökille, aikoi käydä ostoksilla kaupungilla.

Meidän mökki

Me muut ajoimme etäisyystaulun kautta hissien ala-asemalle ja ostimme liput.

Narvik on kaukana

Narvik

Kabiinihissi näytti liikkuvan. Luulimme, että nyt pääsemmekin sillä nopeasti ylös. Mutta eihän se ollut kuin huoltomiesten käytössä. Oli nollakeli ja hiki pukkasi päälle jo lippuja ostaessa.

Narvikin huippu oli sumun peitossa. Ensimmäiseksi nousimme toisen ankkurin yläasemalle ja lähdimme vasempaan. Ajateltiin katsoa, miltä se tiistainen pimeä rinne päivän valossa näyttää. Se ei nyt tuntunut yhtään pitkälle ja pian olimmekin ala-ankkurin yläasemalla.

Ajattelimme lähteä kiipeämään kabiinin yläasemalle. Nousimme ensiksi ankkurihissillä ylös ja laskimme pysähdyksissä olevan yläankkurin ala-asemalle. Laitoin sukset reppuun kiinni ja Kössi ja Jaska ottivat laudat kantoon.

Kiipeämään lähdössä

Sitten vaan kiipeämään. Onneksi siinä oli lumikissan jälki, niin ei umpihangessa tarvinnut tarpoa.

Kössi ja minä

Äkkiä siinä kiivetessä rupesi hiki tulemaan ja vaatteita piti ruveta vähentämään.

Jaska ja minä

Taukoja piti pitää. Ei sinne juoksemalla jaksa mennä. Mitenköhän se Veikka Gustafsson jaksaa, kun täällä alle kilometrissä jo meinaa heikottaa.

Kössi ja minä

Kössi ja Jaska

Lopulta päästiin kabiinin yläasemalle kahvilan viereen. Eipä ollut pitkään kuuma, kun patikointi loppui. Äkkiä oli takki ja pipo kaivettava esille. Kyllä oli Rukan sporttialusasu hyvä hankinta tälle reissulle. Heti tuli hyvä ja lämmin olo.

Etäisyystaululla ravintolan vieressä

Jaska ja minä

Kössi ja minä

Nälkä ja jano rupesi olemaan, joten menimme kahvilan terassille eväitä popsimaan. Siinä syötiin leipää ja sipsiä sekä juotiin kahvia ja limpparia. Kuvia piti ottaa, ennen kuin täältä lähdettäisiin jatkamaan.

Kössi ja Jaska	Kössi ja minä	Kössi ja minä
Narvik ja Jäämeri	Jaska	Vuoren seinä ja Jäämeri

Huipulle olisi mieli tehnyt, mutta olisi sinne ollut vielä melko kapuaminen. Laskimme vähän kahvilasta alaspäin ja rupesimme värkkäämään hyppyriä. Keli rupesi kirkastumaan ja aurinko paistoi jo.

Narvikin huippu auringon paisteessa  

Hiihtokeskuksen työntekijät ajelivat kabiinilla vähän väliä edestakaisin. Tuohon kyytiin ei kuitenkaan päästy tällä kertaa.

Kabiinihissi

Ensimmäinen tekemämme hyppyri ei ollut kovin hyvä, koska alastulo oli liian tasainen. Pari testihyppyä siitä hyppäsimme. Jaska hyppäsi siitä vähän kovempaa ja tasainen alastulo pisti ilmat pihalle.

Jaskan toipuessa rupesimme Kössin kanssa tekemään uutta hyppyriä toiseen paikkaan, missä olisi jyrkkä alastulo. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen hyppyri tuntui hyvälle. Pikkuhiljaa kovensimme vauhtia ja hyppäsimme pidempiä hyppyjä. Olisi pitänyt varata juomista mukaan enemmän. Hyppiminen ja ylös tarpominen rupesivat janottamaan ja enää oli vain sipsejä jäljellä. Ne maistuivat, mutta jano yltyi. Hypimme kuitenkin hämärän tuloon saakka.

Kössi hyppää

Minä hyppään

Kössi lentää

Jaska hyppää

Auringon laskiessa mekin rupesimme hivuttautumaan alaspäin.

Auringonlasku

Auringonlasku

Auringonlasku

Laskimme suoraan autolle juomaan kuumat kaakaot, kyllä maistui. Nousimme vielä ylös ja laskimme tältä erää viimeisen kerran Narvikin vauhtirinteen. Vauhtiahan riitti ja nypyistä sai hyviä lentoja.

Mökille mentyämme laitoimme jo osan tavaroista autoon ja subbariboksiin. Seuraavana päivänä olisi pitkä matka ajettavana.