Aamupalan jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan taas Ruotsiin, Björklideniin tällä kertaa. Yritimme saada Narvikin sillasta kuvia. Tien vierellä ei ollut levähdyspaikkaa, joten kuva piti ottaa ikkunasta. Kuviin sattui tietenkin puskia kohdalle.
Vähän aikaa ajettuamme oli pysähdyttävä. Tie oli suljettu. Kova tuuli tuiskutti lunta tielle ja puomit olivat kiinni. Siinä jonossa odottelimme muiden kanssa, että aura-auto tulisi ja pääsisimme jatkamaan matkaa.
Aura-auto saapui autoletka perässään noin puolen tunnin päästä. Vähän ajan päästä aura-auto lähti vetämään letkaa Ruotsiin päin. Tämä osa tiestä on suljettu öisin, joten se kannattaa huomioida tänne tullessa. Näkyvyys oli välillä nollassa lumen pöllytessä.
Aura-auton perässä ajelemassa |
Minä |
Norjan ja Ruotsin rajalla aura-auto kääntyi takaisin. Me jatkoimme Björklideniin. Täällä oli kaikki rinteet auki ja hissiliputkin normaalihintaisia. Norjan kruunut kelpasivat kassalle. Hissit olivat ankkurihissejä ja se oli heikennystä eiliseen. Nousimme huipulle ja katselimme, minne menisimme.
Minä, Kössi ja Kati |
Minä ja Kati |
Jaska |
Rinteet olivat hivenen jäiset ja myös rinteiden ulkopuolella oleva lumi oli kovaa. Laskeminen tuntui ihmeen hankalalle. Laskimme alas ja nousimme toisella hissillä ylös. Hivenen sivumpana oli jo jonkun verran pehmeää lunta.
Jaska tulee |
Ja Jaska menee |
Seuraavalla nousulla päätimme lähteä katselemaan sivummassa olevaa rinnettä. Siellä olikin melkoinen jyrkänne ja kuru. Tuosta jos lumi vyöryisi, niin sitä päätyisi alas kivikkoon. Tunnustelimme hivenen ja rinne tuntui vakaalle ja sen jyrkkyyskin oli sitä luokkaa, ettei siihen paljon lunta jää.
Ilkka |
Björkliden |
Kati alhaalla |
Kun pääsimme kurun reunaa pidemmälle vähän avonaisemmalle paikalle, pysähdyimme lepäämään ja syömään eväitä. Samalla mietimme, että pääseeköhän täältä hisseille takaisin ilman kiipeämistä.
Selvittiin kurusta, mutta missä on hissi? |
Minä eväitä syömässä |
Ei tarvinnut onneksi lähteä kiipeilemään, vaan hissit löytyivät laskun päätteeksi. Nousimme nyt eturinteiden puolelle. Rinteiden ulkopuolella oleva lumi oli epämiellyttävän kovaa täälläpäin. Päätimme, että tämä on viimeinen lasku tässä paikassa ja tulimme rinnettä pitkin alas autolle.
Minä |
Rinteet olivat jäiset |
Ei tahtonut pehmeää kinosta löytyä |
Harmittelimme, että olisi kannattanut jäädä Riksuun. Mutta tulipahan täälläkin käytyä. Kerkesimme mökille nyt aiemmin ja koska virvelit oli mukana, päätimme lähteä mökin taakse meren rantaan heittelemään lippaa. Norjassa mereltä kalastettaessa ei tarvitse lupia. Vaan eipä turska tarrannut ja hämäräkin tuli äkkiä.
Minä ja Jaska turskaa pyytämässä |
Minä |
Jaska |