Juusto-Wilhelmiä pannuun. Tänään lähdettäisiin kokeilemaan Riksun rinteitä, joten piti lähteä aiemmin liikkeelle. Kahvia, voileipiä ja limpparia reppuun evääksi. Keli oli hyvä ja pakkasta noin 10 astetta.

Matka sujui mukavasti. Lippuluukulta ostimme päivän liput rinteiden vähyyden vuoksi alennettuun hintaan, 160 Ruotsin kruunua. Norjan kruunutkin kelpasivat kassalle. Täällä ei ollut tavalliset jojoon kytkettävät liput vaan paperilappunen, jota varten ostimme lipun pidikkeet hihaan.

Nyt olikin luksusta, tuolihissillä oli mukava mennä ylös. Hissin yläasemalta vähän alaspäin oli toisen tuolihissin lähtöasema, millä pääsimme vielä ylemmäksi. Nämä kaksi hissiä olivat ainoat käytössä olevat. Ylhäällä oli jäätävä tuuli ja hississä piti kiskoa huppua suojaksi.

Riksgränsenin yläasemalla, Kati, Kössi ja Jaska

Minä, Kössi ja Jaska

Kati, minä ja Jaska

Rinteet olivat mukava yllätys. Varsinaisesti koneella jyllättyjä rinteitä ei täällä ollut, ainoastaan muutama lumikissan jälki. Lunta oli enemmän kuin Narvikissa ja laskemaan pysyi melkeinpä missä vain. Toisin paikoin tosin oli kivikoita, joita piti väistellä.

Kati Riksun rinteessä

Suin päin ei kannattanut laskea. Lumi tekee tepposet ja olin kerran laskea kivikkoon. Tuulen kasaamista kinoksista olisi mukava hyppiä, mutta alla saattaa olla jotain vähemmän mukavaa. Ja kaikkia reunoja, varsinkaan tällaisena pilvisenä päivänä, ei erota ennen kuin tipahtaa.

Kössin lipat

Kati hangessa

Uuden nousun jälkeen lähdimme vasempaan etsimään mukavia laskupaikkoja. Aluksi laskimme lumikissan jäljen liepeillä loivaa rinnettä.

Jaska

Kössi

Rinne rupesi jyrkkenemään hivenen ja eteen tuli pikkuruinen kuru, jossa näytti olevan runsaasti lunta. Siinä olikin mukava pöllytellä vähän puuteria.

Kati puuterin pöllytyksessä

Kössi puuterikurussa

Aikaa täällä kuluu rinteiden laskemiseen huomattavasti enemmän, mihin Suomessa on tottunut. Menimme syömään eväitä autolle jo toisen mäen jälkeen. Eväiden syömisen jälkeen nousimme taas tuolihisseillä ylös ja lähdimme hissien oikealle puolelle kauemmaksi. Täällä oli hauskoja paikkoja ja luonnon hyppyreitä.

Jaken hyppy

Pidemmälle mentäessä rinteen vaikeustaso nousi. Joissakin paikoissa oli kiviä pinnassa ja välillä oli pieniä pudotuksia.

Kössi alhaalla

Kössi ja Jake

Kati

Alempana rinne tasoittui huomattavasti, oli jo turhankin loivaa.

Minä

Minä

Alhaalla näkyy Riksun mökkikylä

Mutta ennen hissien luokse pääsyä oli vielä yksi haaste. Oikealla puolella oli punainen naru rinteen poikki ja sen takana oli reilu 10 metrin pystysuora pudotus. Siitä menimme vähän alemmaksi ja pystysuora pudotus ei enää ollut ihan pystysuora ja luntakin oli reilusti. Siitä pudottauduimme hissin luokse lumen pöllytessä ja hauskaa oli. Olisihan tuon voinut tulla alas vähän ylempääkin.

Kerkeäisimme laskea vielä yhden rinteen, joten hissiin. Viimeinen rinne laskettiin tuolihissien vieressä. Loppumäki oli kunnon kumpareikkoa ja jalat saivat kyytiä. Se oli sitten päivä pulkassa jo neljän rinteen jälkeen.

Kössi ja minä

Kössi ja minä

Kössi ja Jaska

Ajelimme takaisin Narvikiin mökille. Vielä oli juusto-Wilhelmiä muutama paketti. Kyllä maistui pannulla kärvennetyt makkaran pätkät hyvälle. Iltapalan jälkeen ramaisi jo kunnolla, mutta piti vielä sukset huoltaa seuraavan päivän koitoksia varten.

Kössi makoilee

Suksihuoltoa mökissä