Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen rupesin paistamaan pihvejä, mutta kukaan ei ollut ottanut mukaan suolaa tai pippuria. Piti lähteä käymään Rimissä hakemassa mausteita. Siinä sai maustehyllyn luona vähän aikaa pähkäillä, että mitä missäkin purkissa on. Löytyi sieltä sitten kaikki tarvittava ja takaisin mökille kokkailemaan.
Ajattelimme lähteä käymään Ruotsin puolella Riksgränsenillä katsomassa, josko siellä olisi enemmän lunta. Sinne olisi matkaa n. 50 kilsaa, joten sukset autoon ja matkaan.
Riksulla näytti olevan saman verran porukkaa kuin Narvikissakin. Mutta eipä ollut sielläkään kaikki hissit toiminnassa, ainoastaan kaksi tuolihissiä veti porukkaa ylös. Hissiliput olivat täälläkin alennusmyynnissä, mutta emme jääneet tänne. Aamulla tuli nukuttua sen verran pitkään, tulomatkan unetkin, että laskuaikaa olisi ollut vain muutama tunti. Riksu menee neljältä kiinni, eikä siellä ole iltamäkeä.
Siinä tuli sitten mieleen Björkliden, jonka ohi ajoimme tullessa. Se olisi muutaman kymmenen kilometrin päässä, joten päätimme lähteä katsomaan. Paikassa näytti olevan ihmisiä edellisiä paikkoja enemmän ja rinteetkin olivat auki. Mutta tämäkin paikka menisi neljältä kiinni, eikä kannattaisi enää ostaa hissilippua.
Mutta noin kymmenen kilometrin päässä olisi Abisko. Olimme lukeneet jostakin, että siellä on ainoastaan yksi hissi eikä yhtään merkattua rinnettä. Taas eteenpäin uudelle yritykselle. Abiskoon päästyämme totesimme paikan hiljaiseksi. Lumessa oli jalanjälkiä joten oli täällä ainakin hiljattain joku ollut, mutta nyt paikan ainoa hissi pysyi paikallaan.
Ajelimme maantien toiselle puolelle Turiststationille katsomaan, olisiko siellä jotain tietoa hissin aukiolosta. Auto parkkiin ja menimme sisälle rakennukseen. Sielläkin oli hiljaista. Tutkiskelimme aikamme jotain museon tapaista ja lähdimme sitten menemään ulos. Silloin joku nainen käveli käytävässä ja rupesi selostamaan ruotsiksi, että tämä paikka on kiinni. No englanniksi jatkettiin juttua ja kyselimme hissistä. Selvisi, että hissit pyörivät vain viikonloppuisin.
Ilmaiseksi saamamme museokierroksen jälkeen olikin aika ajaa Abiskon kylään, missä on muutama kauppa ja huoltoasema. Bensaa piti saada, joten huoltoasemalle ensin. Norjan kruunut eivät huoltoasemalle kelvanneet, kun äijä ei tiennyt valuuttakursseja. Lähin Ruotsin valuuttaa antava pankkiautomaattikin on Kiirunassa. Huoltoaseman myyjä neuvoi meitä menemään kauppaan. Siellä Norjan kruunut vaihtuivatkin näppärästi Ruotsin vastaaviin ja saimme tankin täyteen vajaan 10 kruunun litrahinnalla.
Nyt oli alueen tarjonta ja aukiolot selvillä, joten ajelimme takaisin Narvikiin. Päätimme herätä seuraavana aamuna ajoissa, että ehtisimme Riksulle hyvissä ajoin. Tänään kerittäisiin vielä hyvin Narvikin iltamäkeen.
Päätin Kössin kanssa katsoa, mitä toisen ankkurin vasemmalta puolelta, pimeän näköisestä rinteestä löytyisi. Jaska ja Kati lähtivät valaistuihin rinteisiin. Hämärässä tuli vastaan paljon risuja. Välillä oli jyrkkää ja välillä hivenen loivempaa. Varsinaiset rinteet rupesivat olemaan kauempana ja kauempana sivulla. Minneköhän tästä päästäisiin. Vielä jos mennään enemmän sivuun, niin kohta ollaan leirintäalueen kohdalla. Takaisin rinteen suuntaan ei pystynyt menemään, oli siellä sellainen pusikko ja melkoinen pudotus kaiken lisäksi. Hikistä oli laskeminen pimennossa, mutta rupesihan se rinne menemään jo hissille päin. Lopuksi joutui vähän menemään ylämäkeen ja pääsimme toisen ankkurin lähtöasemalle takaisin.
Jaska ja Katikin tulivat pian hissiasemalle. Päätimme laskea vauhtirinteen ja nousimme hissillä ylös. Alun jyrkässä kohdassa Kati kaatui ja suksi jäi rinteeseen tai pikemminkin valui, koska suksen jarrut eivät pitäneet sellaisessa jyrkkyydessä. Meinasin pysähtyä poimimaan suksea rinteeseen, mutta eihän siinä kantti tarrannut hankeen vauhdin pysäyttämiseksi. Nurin mentiin ja valuin rinnettä Katin suksen päällä. Vaikka väliin sai kantin lumeen, niin ei tuntunut missään. Sitä vaan valui rinnettä niin pitkälle, että vähän loiveni. Tämä tuntuukin olevan sellainen rinne, ettei tähän voi pysähtyä. Se on vaan annettava mennä ja nautittava vauhdista. Ennen 2. ankkurin lähtöasemaa oli tehty hyvä hyppyri. Siinä oli mennessään mukava ottaa vähän happea suksien alle.
Kati jäi vielä valaistujen rinteiden puolelle ja lähdin Jaskan ja Kössin kanssa 2. ankkurin yläasemalta oikealle katsomaan uusia juttuja. Sieltä hämärästä löytyi 3. ankkurin yläasema. Siitä lähdimme valaisemattomaan ja hoitamattomaan rinteeseen. Taas sai väistellä kantoja ja pieniä risuja, mutta tulipahan jaloille töitä. Ei kestä monta hetkeä, kun tällaisessa maastossa alkaa maitohapot jyllätä reisissä. Välillä on pakko pitää pieniä taukoja. Hauskaa täällä oli ja väliin mahtui risuttomiakin paikkoja.
Hissille päästyämme nousimme vielä ylös ja laskimme 3. ankkurin ohi kauemmaksi kuin viime kerralla. Siellä oli jonkunlainen tie ylös, mutkitteli siksakkia. Tie oli kiiltävällä jäällä ja siinä sai taiteilla ihan urakalla että pystyssä pysyisi. Taaempaa painuimme taas pimeään mäkeen, missä risuja ja kantoja pujotellen laskimme alas.
In English
