Kajaanista pääsimme lähtemään vasta puolilta öin. Keli oli hyvä ja tiet kunnossa. Alkumatkasta väsytti ja paljon, mutta Oulun seudulla alkoi jo olla virkeämpi olo. Ajoin jonnekin Iin seudulle, missä pysähdyimme kahville ja tankkaamaan.

Kössi tuli ratin taakse ja jatkoimme matkaa. Ei ollut paljon liikennettä, silloin tällöin tuli rekka vastaan. Raja ylitettiin Pellon kohdalta joskus aamuyöstä. Ruotsin puolella yllätys oli kovat nopeusrajoitukset. Ensin 90km/h ja Pullingin risteyksen jälkeen oli jo 110km/h. Suomessa sellaisella tiellä olisi ollut 80km/h korkeintaan.

Aamu alkoi valjeta heti Ruotsin puolella. Tiet olivat kohtalaisessa kunnossa ja 110km/h nopeusrajoitus jatkui. Jossain kylien kohdalla rajoitus oli 90 tai 70km/h. Nyt rupesi jo olemaan muutakin liikennettä. Kössi ajeli Pajalan ohi, missä vaihdettiin kuskia ja juotiin termospullokahvit.

Oli Jaskan vuoro ajaa. Nukuin vähän takapenkillä, mutta ei siinä saanut kovin hyvin unen päästä kiinni. Kiirunassa pysähdyimme tankkaamaan, missä oli ensimmäinen kyltti Narvikiin. Jaska jatkoi ajamista ja maisemat alkoivat jo kohoamaan lupaavasti.

Ruotsissa teiden varsilla on todella tiheästi pysähdyspaikkoja. Joka paikassa vaan oli risuja teiden vieressä, joten kovin hienoja maisemakuvia ei saanut otettua.

Aamu on jo valjennut Ruotsin puolella

Tiet oli vähän jäässä, mutta muuten hyvät

Kiirunasta Norjaan päin

Jaska

Minä

Oli kuskin vaihdon aika ja ajoinkin sitten Narvikiin asti. Riksun kohdalla oli tarkoitus ottaa kuvia, mutta lumipyryn takia siellä ei näkynyt mitään. Norjan rajan jälkeen nopeusrajoitus tippui 80km/h:ssa, tiet muuttuivat mutkaisemmiksi ja mäkisemmiksi sekä lumisade loppui kuin seinään.

Erään vuoren takaa viimein paljastui Jäämeri, ei ole Narvik enää kaukana. Mutta kiemurrellessa pitkin mutkaisia teitä, matka taittuu hitaasti. Narvikin sillan jälkeen otettiin muutama kuva.

Lähellä ruvetaan olemaan

Narvikin vuono

Narvik, siinä se on

"Eihän tuolta laske alas susikaan", Kössi tuumi kun Narvikin seinämät kohosivat Jäämerestä.

Narvik

Nyt saavuimme Narvikiin ja ajoimme suoraan kaupunkiin. Narvikissa oli helppo ajaa, liikenne oli samanlaista kuin Suomessakin. Paitsi yksi asia oli norjalaisilla paremmin. Kaupungissa risteyksissä oli pieni etuajo-oikeusmerkki josta heti tiesi, onko sivukadulla kolmio vai ei. Kävin nostamassa rahaa automaatista ja ajoimme Narvik Campingin leirintäalueelle. Kilometrejä oli jo kertynyt 1000 ja matkaan mennyt aikaa 16 tuntia. Olimme perillä puolen päivän jälkeen.

Mökin vuokra maksettiin vastaanottoon ja päästiin purkamaan tavarat autosta mökkiin. Subbari taas irti ja kamppeet ulos. Nälkäkin rupesi olemaan, joten makkarat pannuun ja hernekeitto kiehumaan. Sitten olikin mukava päästä vähäksi aikaa lepäilemään, mutta ei pitkäksi aikaa. Rinteeseen pitäisi lähteä, vaikka silmät ristissä.

Kössi ja Jaska jäivät mökkiin makoilemaan ja lähdin Katin kanssa autolla etsimään hiihtohissiä. Se löytyikin helposti. Ajelimme päätietä kaupunkiin, noin kilometrin, minkä jälkeen käännyimme Rimin jälkeen vasempaan. Mutkaisen, ylöspäin viettävän kadun päässä olikin hissien lähtöasemat ja lipunmyynti. Parkkipaikkoja oli niukasti, mutta auto mahtui sinne. Rupesi arveluttamaan, että mitenköhän hissit pyörii, koska kabiinihissi näytti olevan liikkumatta. Eikun lipunmyyntiin kyselemään ja pettymyshän se oli. Kabiinihissi, ylin ankkurihissi sekä huipulle johtava tuolihissi olivat suljettuna lumenpuutteen vuoksi. Kuulemma avaisivat, jos yöllä sataisi metrin lunta. Päätimme olla sitten ostamatta 5 päivän lippuja. Kävimme ostamassa Rimistä limpparia ja menimme takaisin mökille kertomaan uutiset.

Päätimme lähteä iltamäkeen testaamaan rinteitä, mutta Kati jäi nukkumaan. Lipun hinta oli yllätys. Muutenkin edulliset hinnat oli alennettu lumen puutteen vuoksi. Sitten vaan ankkurilla ylös ja mäkeen. Ensimmäiseltä ankkurilta lähtevät rinteet olivat hivenen jyrkähköt ja hyvässä kunnossa. Siinä sai hyvän treenilaskun ja väsymyskään ei enää tuntunut painavan.

Ensimmäinen nousu, Jaska ja Kössi

Seuraavaksi nousimme myös toisen ankkurin ylös ja nousu olikin jo melkoinen. Rinteeseen lähdettiin eräänlaiselta jyrkänteeltä. Siinä sai jo hyvän vauhdin. Varsinainen rinne olikin sitten ihan uskomaton. Sellaista jyrkkyyttä ei Suomessa ole tullut vastaan ja rinne jatkui jyrkkänä ensimmäiselle ankkurihissin yläasemalle saakka. Rinteessä oli välillä hivenen jyrkempää vähän loivempien kohtien välillä. Polvien hienoinen jäykistys rinteen jyrkentyessä sai aikaan mukavan ilmalennon. En ollut mennyt ikinä suksilla niin kovaa! Kun olimme laskeneet rinteet läpi, laskimme metsikössä ja rinteillä, jotka eivät olleet varsinaisesti auki. Siellä saikin väistellä kantoja jalat maitohapoilla vajaan puolen metrin pehmeässä lumessa ja melkein pimeässä. Hauskaa oli silti.

Jaska offarilla

Kello olikin kohta jo yhdeksän ja hissit menisivät pian kiinni, eli oli aika laskea autolle ja ajella mökille. Iltapalan jälkeen ei unta tarvinnut houkutella…